+358504010824 tero.linjama@gmail.com
Taiga- ja metsäkirvisen kutsuäänestä

Taiga- ja metsäkirvisen kutsuäänestä

Taistelu taigakirvisen kutsuäänimäärityksestä, osa II. Jokunen vuosi sitten väänsin kättä jossain keskusteluryhmässä siitä, voiko taigakirvisen maastossa määrittää äänestä vai ei. Itselläni on kokemuksia taigakirvisestä Suomesta, Nepalista ja Thaimaasta (kymmeniä max vähän toista sataa yksilöä). Nepalissa en uskaltanut määrittää metsä-taigakirvisiä äänestä, mutta thaimaassa, jossa metsäkirvisiä ei ole, ”hodari” kuulostaa aina tietysti ihan itseltään. Suomessa syyskuinen hodari menee helposti ohi hentona metsäkirvisenä ja tarkkuus tämän lajin kanssa kasvaa lokakuussa. Olin silloin tuota mieltä ja olen edelleen. Periaatteessa äänen voisi heikosti kuultuna sotkea myös lapinkirviseen, mutta ei oikein mihinkään muuhun. Suomessa lokakuiset metsäkirvisäänet sisältävät kohtuullisen mahdollisuuden taigakirviseen. Toki sirahteleva kirvinen on aina paljon todennäköisemmin metsä sellainen. Jos pitää kännykkää äänittämässä staijatessa, voi käydä kuten Säpissä, jopa ylilentävän taigakirvisen voi saada varmennettua. RK:n linjasta en osaa sanoa mitään, mutta periaatteessa huonokin äänitys saattaa paljastaa lajin varsin helposti. Kirvisten äänistä Kaikilla pienillä kirvisillä on vähintään kaksi tavanomaista kutsuääntä. Taiga-metsäkirviskompleksissa puhutaan yleensä sirahtavasta lentoäänestä, josta lisää mm. Ralph Martinin kirjoittamassa tutkielmassa lentoäänen tunnistamisesta: https://avesrares.wordpress.com/…/identification-of…/ Toinen usein kuultu ääni metsäkirvisellä sameahko tsip ja taigakirvisellä mm. Säpissä äänitetty lyhyt ja hento tsi. Tällä äänellä lienee tarkoituksena olla jonkuntapainen varoitus. Lajien tunnistaminen Tsri-ääni – pidempi ja sirahtava, yleensä lennossa kuultava   Metsäkirvinen Ääni on melko korkealla soiva sirahdus (Point 2 = 5400 – 6500). Martin kertoo artikkelissaan tavanneensa metsäkirvisiä, joilla Poin 2 nousee taigakirvisen alueelle 8000 Hz, mutta tuollaisten äänien täytyy olla harvinaisia. Äänen muoto on jyrkästi aaltoileva, jolloin ääni kuulostaa sirahtavalta. Kesto on keskimäärin o,15 s, eli samanlainen tai lyhyempi kuin hodarin ääni. Ääni on muodoltaan toisinaan M-kirjaimen mallinen, mutta yleensä laskeva. Hyvin kuullussa äänessä on selkeät harmoniset, jolloin ääni on sointuva ja täyteläinen. Martin on vertaillut myös äänen sirahtavaa aihetta, jota hän nimittää äänen modulaatioksi....
Sunnuntain raripäivä, pohjansirkku, isokirvinen ja turturikyyhky

Sunnuntain raripäivä, pohjansirkku, isokirvinen ja turturikyyhky

Rallin jälkeisissä tunnelmissa ajattelin kompata aamutuimaan kotini, Jyväskylän keskustan, lähellä olevat puistot. Kävelin vanhan hautausmaan kulmaan, kun sankarihaudoilla kuului viereisestä koivusta ”tsik”. Puussa kökötti sirkku. Tsekkasin kuitenkin, sillä keltasirkku ei keskustan puistoissa ole kovin tavallinen näky. Yläperä oli punertavanruskea, mutta pari valkoista peitinhöyhenten juovaa ja pään kuvioinnit, kuten voimakas silmäkulmanjuova silmän takana sekä ohuehko, tyveltä vaaleanpunainen nokka vetivät heti pohjansirkun suuntaan. Pian lintu kääntyi hieman, paljastaen punertavaviiruiset kupeetkin kunnolla. Hieno havis! Tämä mielenkiintoinen laji taantuu muiden itäisten sirkkujen tapaan vielä rariteetiksi minun elinaikanani. Tein paikallisessa whatsup-ryhmässä hälyn ja varmuuden vuoksi soitin vielä vuodenpinnoja yhdistyksemme alueella tänä vuonna kerääville. Reilussa kymmenessä minuutissa paikalla oli jo porukkaa, jotka havaitsivat paikalla tsik-sirkun. Näkyville ei pohjansirkkua enää saatu. Hyppäsin IVan ja KOl autoon ja pyysin kyytiä eiliselle Laukaan Kangaskylän isokirvispaikalle, jossa ei näköjään ollut lisäksemme muita harrastjia. Isokirvinen ei näköjään ollut muita kiinnostanut. Komppasimme samaisen peltosaran, josta linnun eilen löysimme. Kesken kaiken tuli puhelu Kuukasojanaukean lähettyviltä löytyneestä turturikyyhkystä. Vuodenpinnaajien veri olisi vetänyt välittömästi löydön perään, mutta minä halusin vielä jatkaa muutaman minuutin. Se kannatti, sillä isokirvinen pomppasi lentoon likimain metrilleen samasta paikasta kuin eilen. Sain siitä kuvia, josta käy ilmi pyrstön reunasulkien valkoisen määrä, pyrstön pituus ja alapuolen kuviointi. Heikosti näkyy myös nokan muoto, mutta silmäkulmanjuova on voimakas silmän takana, mikä viittaa isokirviseen. KOl sai kännykällään myös äänitteen, joka vastaa täysin isokirvistä, eikä sovi mongoliankirviseen. Tässä on vielä Olkion äänittämä ja minun käsittelemä äänite http://soundsfromnature.com/wp-content/uploads/2015/09/Isokirvinen_Laukaa_kangaskylä_WP_20150920_10_35_38_Pro.mp3 Ja spektri, jossa vasemmalla Laukaan lintu, keskellä isokirvinen, oikealla mongoliankirvinen. Spektristä näkyy M-mallinen säkeen muoto, jossa on kaksi huippua, eikä yksi. Harmoniset äänet lähtevät samalta kohdalta. Myös äänen pituus viittaa isokirviseen. Ja sitten jatkettiin välittömästi kohti kolmatta rariteettia, eli Jyväskylän Kuukasojan peltojen lähettyviltä löytynyttä turturikyyhkyä. Paikalla oli ASy ja toisessa...

Syysrallia – mallia 2015

Perinteinen KSLY:n syysralli kisattiin 19.9. lauantaina ja Simunankosken Höylä perinteisessä kokoonpanossaan TTo, MHä, TLi oli tietenkin mukana, kuten kaikissa muissakin ralleissa aina. Kisa aloitettiin Sallaajärveltä, tuulisessa ja pilvisessä säässä. Varpuspöllöä ei löytynyt luonnonhoitometsän kupeesta, vaan muutaman kilometrin päästä mäntykankaalta. Kummallinen paikka varpparille, mutta syksyllä ne kiertelevät laajasti. Hämärän lajeista jäi puuttumaan viirupöllö ja lehtokurppa eikä kanalinnuistakaan löytynyt pyytä kummempaa. Keli oli kelvoton. Ohi ajaessa topattiin toviksi Muuramenlammella toteamassa ainoan metsästykseltä vapaan lätäkön olevan aika kansoitettu. Nokikana ja harmaahaikarat tulivat listoille, mutta lintutornin ympäristön pusikot, kuten kaikki muutkin pusikot olivat tänään kansoitettu tiltalteilla. Kanahaukka ja laulava peukaloinen saatiin listoille heti aamuhämärissä matkalla Muuramen Saarenkylään. Paikka oli tänä aamuna aivan huippuvedossa. Lintuja oli aivan pinkeänä, rastaita, niittykirvisiä, kivitaskua ym. perussälää ja sokerina pohjalla keltavästäräkki sekä yli lentänyt kolmen pilkkasiiven parvi. Aika jännä paikka nähdä tyypillinen staijilaji. Petolintuosasto ei kanahaukkoja lukuunottamatta ollut vielä herännyt. Säynätsalon aallonmurtajalla, kolmen vartin vilkaisu Päijänteelle, jossa pohjustetut merimetsot ja merikotka olivat paikalla. No joo… merikotka oli tietysti säkää, kuten myös muuttavan haapanaparven mukana matkanneet kaksi jouhisorsaa sekä valkoposkihanhiparvi. Jotain muuttoa kovaan vastatuuleen oli siis. Kun kolme mustalintua vielä laskeutui Päijänteelle lepäilemään, oli staijausjakso pulkassa ja siirryttiin eteenpäin. Jyväskylän ensimmäinen kohde oli Keljonlahden Harakkasaari, josta kompattiin sinirinta. Aika kähmy kaveri, mutta niin vain löytyi. Lahdella läsinyt vanha selkälokkikin oli rallin aikana ainoaksi havainnoksemme jäänyt. Ei turha reissu tämäkään. Sitten Mustankorkealle, jonne nykyään näkee aika kivasti myös aukioloajan ulkopuolella aidan takaa. Tosin se tietää pientä metsämarssia ja taiteilua liukkaiden kivien yli, joka yhdeltä polvivammaiselta onnistui niukasti. Mustankorkealla oli jälleen käynnissä lauantainen sotatila ihminen vastaan varikset ja lokit. Paukkeen säikyttämänä kaatis (eikun jätteenkäsittelykeskus) oli tyhjä. Vain se ainoa tavoitelaji, eli naurulokki sieltä tosin löytyi....
Aroharmaalokki

Aroharmaalokki

Jyväskylän Mustankorkean kaatopaikalla vietetään viimeisiä hetkiä. Ensi vuonna jätteet kiikutetaan polttouuniin ja biojätteet kompostorilaitokseen. Tämähän tietenkin tietää sitä, että lokeilta loppuu ravinto ja lintuharrastajilta paikka, josta erikoislokkeja voi helposti etsiä. Tästä tiedosta ahdistuneena kävimme 20.8. jälleen kerran T. Toivasen kanssa lokkiretkellä. Jyväskylän kaatopaikalta kun ei ole löydetty ainukaistakaan parempaa lokkilajia. Aikamme pällisteltyämme honasin kiikarilla pienehköstä lokkimassasta vaaleapäisen lokin, jonka niskassa oli julmetun selkeä tummien viirujen tihentymä. Räppäsin pari kuvaa ja kohta tuota lintua sitten räiskittiin kameroilla kaksin käsin vähintään kolmen vartin ajan. Yritimme päästä lähemmäs kuvaushollille, mutta lintu otti ja katosi eikä sen koommin näkynyt. Tämän näköinen tapaus rinteessä siis taarusti.      Jätimme linnun määrittämättä. Ensimmäinen fiilikseni oli tuhkaselkälokki, joita erikoislokit Mustankorkealla aina ovat. Sitten saatiin vähän noita siipi auki kuvia. Ja kas… sieltä paistaa selvä luukku ja valkoiset siivenaluset. Pyrstön kärki on musta ja yläperä valkoinen. Pyrstön osuudesta ei oikein otetta saa. Koivet ovat turkasen lyhyet, aivan harmaalokkimaiset, joka vei ajatukset jälleen johonkin hämärään tavalliseen harmaalokkiin. Kuvista hämmästeltiin jo paikan päällä isojen peitinhöyhenten kuviointia, joka näytti aroharmaalokkimaiselta. Lajia tukevia tuntomerkkejä ei mielestämme ollut aivan riittävästi tiedottamiseen ja jätimme määrityksen vaiheeseen. Näin teemme näille ”outoilijoille”. Tämän kertainen tyyppimme oli kuitenkin poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Se nimittäin habitusta lukuunottamatta näytti aika tavalla aroharmaalokilta. Kuvia oli pakko lähettää maamme laridisteille. Muutamilta lokkiguruilta tuli kommentteja, että varmaankin cachinnans, mutta ei voi 100% määrittää, kun kaikki ei näy. 3.9. Joensuusta (Matti Koivula) löytyi aroharmaalokiksi määritetty lintu, joka on Mustankorkean yksilön kanssa kuin kaksi marjaa. Peitinhöyhenten, hartiahöyhenten ja tertiaalien kuvioinnit sekä peitinhöyhenten sulkimisrajat ovat niin lähellä, että useimmat lokkitietäjät pitävät näitä nyt samana yksilönä. Jopa kasvussa olevien käsisulkien kasvu sopii (havainnoilla on eroa 12 vrk) JKL P8 on kasvussa, Joensuussa P8...

Lepakoita detektorilla

Viime talvena pohdiskelin Thaimaahan lähtiessäni salangaanien tunnistamista äänestä. Tervapääskyn sukulaiset kirkuvat nimittäin ultraäänien alueella, joskin joitain korvin kuultaviakin silloin tällöin kuulee. Siitä syystä hommasin firmalle detektorin Metsäsen Timon verkkokaupasta. Laite tuli sovitusti ja toimii mainiosti. Detektori avaa ovet ultraäänien maailmaan. Tallentimille on siis käyttöä myös lintujen laulukauden ulkopuolella. Sirkkojen laulukausi ja lepakot jatkavat kivasti kesän lintujen vaiettua. Kannoin laitetta turhaan mukana – salangaanien äänet ovat kaiketikin liian hiljaisia. Vaikka Phuketin ”pääskyset” pyyhkivät lähietäisyydeltä yli, olivat ne detektorilla kuultuna aivan hiljaisia. Kun yö pimeni, lähistön lepakot pitivät sitäkin hurjempaa mekkalaa. Yllätys oli myös korvin kuulumattomien heikkoäänisten sirkkojen löytyminen. Osa huuteli 100 kHz taajuuksilla. Ihmisen kuuloalue päättyy käytännössä noin 15 kHz. Tänä kesänä Vehmaan mökillä putsasin detektorista pölyt ja onnistuin tallentamaan muutamia lepakoiden ääniä. Pari yötä sitten (18.8.2015) jätin detektorin ja tallentimen yöksi Jyväskylän Tourujoelle, jossa kävikin melkoinen vilske. Väänsin äänityskaistan 45 kHz kohdalle, laitoin detektorin kuulokepaikasta piuhan Sonyn LS-100 tallentimeen ja tallentimeen 9600 mAh akun, jolla ajattelin äänittää koko yön. Jätin laitteen tallentamaan Tourujoen (n. 7 metriä leveä) varteen, lähelle syvässä laaksossa virtaavan joen uomassa olevaa luontopolkua. Maasto on melko peitteistä suojelualueen lehtomaista, aukkoista sekametsää. Ihan aamuun saakka detektorin oma patteri ei riittänyt, mutta melkein ja aika monenlaista ääntä mukaan tarttui. Ohessa muutamia näytteitä. Napsuttelija Napsahduksia noin 10 kertaa sekunnissa. Näitä ääniä 8 tunnin äänitteellä on valtaosa. http://soundsfromnature.com/wp-content/uploads/2015/08/2015-08-18_Näyte2_napsutus_Jyväskylä_Tourujoki_joenvarsi_45kHz.mp3 Maiskuttelija Voimakkaita ja aika matalia maiskahduksia, noin 4-5 sekunnissa. Spektri on nouseva ja voimistuva. Yhden äänen kesto selvästi pidempi kuin napsahduksia päästelevillä. Näin äänteleviä äänityspaikalla vieraili vain puolen tunnin ajan aamuyöstä http://soundsfromnature.com/wp-content/uploads/2015/08/2015-08-18_Näyte3_korkea_maiskutus_Jyväskylä_Tourujoki_joenvarsi_45kHz.mp3 Hiljainen kuiskailija Tämä ääni on hillittömän hiljainen. Se sisältää nopeita, noin 20 kertaa sekunnissa kuuluvia napsahduksia....
”Pikkukanadanhanhi”

”Pikkukanadanhanhi”

Mietoistenlahdella käydessäni tsekkasin tavallista tarkemmin hanhet. Seassa jo yksi metsähanhi, tundrahanhi ja yksi sekasikiö, valkoposki x kanadanhanhi. Risteymän tunnistaa helpoiten selän kuvioinnista, joka on valkoposkihanhimainen sekä rinnan värirajasta. Tällä tyypillä myös otsa on valkoinen. Näistä tehdään säännöllisesti...
Pulmunen vai lapinsirkku?

Pulmunen vai lapinsirkku?

Pulmusen ja lapinsirkun äänet muistuttavat toisiaan. Pieniä, maastossa aika helpostikin kuultavia eroja silti on. 1. Näyte – Lapinsirkku 2. Näyte – Lapinsirkku 3. Näyte – Pulmunen 4. Näyte – Pulmunen Näistä pidin pienen kisan, johon tuli ennätys vähän vastauksia, vain kolme! Yksi vastauksista oli oikein. Tiy Pulmusen tiy ääni on konsonanttipitoinen, kirkas, lyhyt, selkeä ja yksiosainen. Muistuttaa sävyltään lähinnä pajusirkkua. Lapinsirkun ”h.iy” on sävyltään pehmeä, usein kaksiosaiselta kuulostava. Sävy tuo ainakin minulle mieleen taviokuurnan. dydydy Kutsu on varsin samankaltainen molemmilla lajeilla. Lapinsirkun kutsu on hieman selkeämpi, korkeammalla soiva, kuuluvampi ja konsonanttipitoisempi, muistuttaen vähän...
Syysretkeilyä Keski-Suomessa

Syysretkeilyä Keski-Suomessa

Lokakuun alku on Keski-Suomessa jo hiljaista lintuaikaa – yleensä. Nyt lämpimät kelit ovat jatkuneet pitkään, vaikka muutamat yöpakkaset ovatkin tyhjentäneet puskat hyönteissyöjistä aika tehokkaasti. Tämän syksyn yhtenä teemanani on ollut Keljonlahden rengastusaseman apumiehenä toimiminen. Lintuja on tullut käpisteltyä ja säpisteltyä enemmän tai vähemmän. On mukavaa ja mielenkiintoista katsella kädessä syksyisiä kerttuja, peukaloisia, tiaisia, niittykirvisiä ym. Kiitos tästä syksystä rengastajalle! Toisena teemana on pitkästä aikaa ollut lokkien tarkkailu Mustankorkealla. Lokkeja houkuttelevana kaatopaikkanahan Jyväskylän jäteasema on aika onneton. Siellä nähdään parhaimmillaan vain noin 800, kun Tarmpereella saati Ämmässuolla päästään kymmenkertaiseen määrään. Mielenkiintoisia lokkeja nähtiin tasan yksi, eikä se kuulunut pinnamielessä kiinnostaviin harmaalokkeihin. Kysessä oli hauskan näköinen 1-kv selkälokki. Kohta lokkien katselu loppuu, kun sekajäte viedään Viroon ja Ruotsiin poltettavaksi. Kolmantena teemana ovat olleet tuulipuistoselvitykset. Kolmena päivänä aamuvarhaisesta olen vaihtanut asemapaikkani Saarijärvelle muutaman mäen lakialueille, kerran yhden pellon kulmalle. Staijijaksojen parhaimmistoa edustaa kiva hanhimuutto. Staijipaikkani osui juuri sadealueen reunalle. Tuona päivänä muutti myös nuori muuttohaukka. Mielestäni havainnot osoittavat, että jopa keskellä metsää, jossa horisontti on keskimäärin kilometrin päässä ja sektori alle 180 astetta, voi nähdä lintuja.Staijiteeman parhain havainto oli kuitenkin taigauunilintu, joka saapui pellon keskellä olevaan metsäsaarekkeeseen parin hippiäisen kera.Hetken inistyään korkealla kuusessa lintu laskeutui kivasti terttuseljan punaisten marjojen viereen, silmieni korkeudelle. Kameran akku oli tyhjä, samoin vara-akku. Tämän päivän linturetki ei kuulunut mihinkään noista kolmesta teemasta. Lähdin lyhyehkölle retkelle sairaslomalla olevan kaverin kanssa. Laukaa toimii tähän aikaan vuodesta aika hyvin. Siellä on peltoja ja muuttoreittiäkin. Muuttoa ei varsinaisesti mennyt, joten jatkoimme Kangaskylän pelloille. Siellä koin tämän vuoden harmittavimman takaiskun. Eihän näistä tietenkään saisi puhua, mutta kismittää niin… Olimme hiljalleen tekemässä lähtöä, kun kauempaa kuului västäräkkimäistä, kirkasta, hieman helähtävää tslirv-kutsuääntä, Lintu tuli...
Syysrallia Jyväskylän seudulla

Syysrallia Jyväskylän seudulla

KSLY:n syysralli on yhdistyksemme uusin ja selvästi mielenkiintoisin ralli. Harmillista, että osallistujia on suhteellisen vähän ja vielä harmillisempaa oli onnettoman sattuman kautta purkupaikan järjestämisvaikeudet. Syysrallissa on monta hyvää puolta: järjestetään inhimilliseen retkeilyaikaan, eikä totaalista väsymyskoomaa tule lajiston ennakoimattomuus. Keli voi olla mitä vain, hysy-tilanne mitä vain taktiikan valinta ratkaisee. Staijia vai komppausta? Peltoja, puistoja vai metsiä? Alueen ja ajoreitin valinta koko yhdistyksen alueelta. spontaanisuus,  ei rallireitin ajamista ennalta mietityssä järjestyksessä JÄM-JKL-LAU tai toisin päin harvinaisuuksien löytymisen mahdollisuus Mielestäni tässä mielenkiintoisessa rallissa yhdistyvät talvi- ja kuntarallien parhaat puolet. Syysralliin lähdettiin Simunankosken Höylän joukkueella nyt ensimmäistä kertaa. Aamu klo 6 aloitettiin Hohon lähettyviltä kuuntelemalla varpuspöllöä ja yrittämällä turhaan metsäkanalintuja. Lyhyt staijisessio Majasaaresta kohti Lievestuoreenjärveä tuotti lievästi sumuisessa kelissä pari merimetsoa. Liepeen muinaisessa kahlaajaparatiisissa ei sinirintaa kummempaa katsottavaa ollut ja hysyt tuntuivat muutoinkin olevan täysin kadoksissa. Muutama kylmä yö tämän viikon alkupuolella tyhjensi maaston viimeisistäkin kertuista. Vain tiltaltteja tuntuu maastossa olevan. Lipeälammen komppaus osoitti niittykirvisten päämuuton olevan meneillään. Taivaanvuohen lisäksi ei muuta tästä ruderaattiparatiisista sitten löytynyt. Vuonteen ja Kangaskylän peltojen kiertelyn jälkeen suunnattiin Kuukasojalle, jossa lyhyen staijin jälkeen pohjoisesta liihotteli matkalennossa päivän ensimmäinen iso petolintu. Peto osoittautui pian etelään painelevaksi haarahaukaksi. Haarahaukka meni keskietäisyyksiltä ja -korkeuksilta staijausladon yläpuolelta kohti etelää.   Sinumankosken Höylä staijaamassa Kuukasojan Staijausladolla. Jyväskylässä käytiin ensin Minimanin pihalla hakemassa pähkinähakkia, joka löytyikin minuutissa. P’ähkinähakki Jyväskylässä Minimanin lähistöllä Pitkäruohossa, Sulkurannassa ja Survon tilalla hysyjä etsimässä. Vähissä olivat. Vain ruokokerttunen ja hernekerttu yhden yksilön voimin tuli näkyville. Yllätyksenä siirtolapuutarhan yli lensi ilmielävä parvi valkoposkihanhia. Mistä lienee tulossa, kun muutto tuntui muutoin olevan hiljaista. Valkoposkihanhia Sulkurannassa Keljonlahden Harakkasaaresta käytiin toteamassa kivitasku ja jatkettiin Muuramenlammelle. Paikka on rauhoitettuna alueena, metsästyksen alun jälkeen varmaankin ainoa...