+358504010824 tero.linjama@gmail.com

Pienten uunilintujen äänet Pohjois-Thaimaan vuorilla

Pienet uunilintulajit Pohjois-Thaimaan vuorilla Ennen Thaimaan matkaa joulukuussa 2011, kuuntelin uunilintujen kutsuääniä xeno-cantosta sekä lintulevyiltä. Pikainen tutustuminen aineistoihin osoitti tunnetulta lintulevyltä yhden virhemäärityksen. Lisäksi kutsuäänet kuulostivat pelottavan samankaltaisilta. Kun perehdyin lajistoon paikan päällä, totesin erityisesti vuorien lakialueen lajiston, joka poikkeaa alempana rinteillä olevista lajeista, olevan varsin vaikeasti tunnistettavaa. Jutun pienet uunilinnut pesivät Pohjois-Thaimaan vuorilla, kosteissa rinnemetsissä sekä vuorien lailla. Kun olen nyt purkanut 6 viikon aikana kertyneitä äänitteitä hurjan määrän, olen edelleen varsin ymmällä. Tästä hämmennyksestä johtuen päätin kirjoittaa tämän lyhyeksi aiotun, mutta pitkäksi venähtäneen selvityksen vuorien huippujen pienten phylloscopuslajien kutsuäänistä, sekä osittain myös lauluista. Pikainen yhteenveto alueen Phylloscopuslajeista Kolmella vuoristoseudulla, joissa säännöllisesti retkeillään, Doi Intanonilla, Doi AngKhangilla sekä Doi Chiang Daossa, elää useita pieniä, siipijuovallisia uunilintulajeja. Näistä kolme, P.davisoni (Davisoni’s White-tailed Leaf Warbler), P.maculipennis (Ashy-throated Warbler) sekä P.reguloides (Blyth’s Leaf Warbler) myös pesivät alueella ja ovat periaatteessa aina havaittavissa. Kaikkien pesimäalueet sijaitsevat korkealla vuoristossa, yleensä vuorien huippujen kosteissa metsiköissä tai rinteillä. Keskityn jutussani näihin lajeihin. Ennen retkeä opettelin nimenomaan näiden lajien kutsuääniä ja lauluja, koska joulukuussa niiden pesimäaika lähestyy jo ja oletin niiden laulavan. Davisonis White-tailed Warbler, P.davisoni on hyvin keltainen pieni, siipijuovallinen uunilintu. Ashy-throated Warbler, P.maculipennis, on harmaapäinen pieni uunilintu, jolla on siipijuova. Blyth’s Leaf Warbler, P.reguloides on vaaleavatsainen siipijuovallinen uunilintu. Kuvan lintua ei ole määritetty. Se saattaa olla myös vaalea davisoni. Kolmen pesimälajin lisäksi alueella talvehtii vuorien huipuilla myös P.pulcher (Buff-barred Warbler) sekä alempana rinteillä P.inornatus (Yellow-browed Warbler, Taigauunilintu), P.humei mandellii (Hume’s Warbler, Kashmirinuunilintu) ja harvalukuisempana P.proregulus (Palla’s Leaf Warbler, Hippiäisuunilintu) sekä mahdollisesti myös Claudia’s Leaf Warbler Pclaudiae. Pulcheria en havainnut kertaakaan vuorien huipuilla, mutta mandellii-humeita kylläkin muutamia. Rotevampia uunilintujakaan en vuorien huipuilla havainnut, vaikka kirjallisuuden...

Studion rakentelua

Muutin juuri uuteen kotiin. Teen nykyään melko paljon kirjoitus- äänenkäsittely- ja kuvitushommia kotona. Entinen työhuoneeni makuuhuoneen nurkassa vaihtui oikeaksi työhuoneeksi. Huoneeseen siirrettiin edellisen keittiön kaapistoja seinällinen, tehtiin kolmemetrinen työtaso ja laitettiin koko katon mitalta Ecophonin parisenttistä akustista levyä. Huoneen mitat eivät ole aivan kultaisenleikkauksen mukaiset (3,9 x 2,4 ja korkeus nykytaloksi korkea 2,8). Oven sijainnin vuoksi ainoa järkevä vaihtoehto 5.1 kaiutinsysteemin päämonitoreille oli sijoittaa ne pidemmälle seinälle. Tiedän, että lyhyt sivu olisi ollut parempi. Kajarit sijoitin keskelle pitkän sivun seinää. Sivukaiuttimien etäisyys on sama kuin kuuntelupisteen etäisyys kummastakin näistä. Monitorien tuet oli propattava kiinni seinään, läpi monitorien takana olevien Ecophon-levyjen. Sivukajarien kulma on 15 astetta, mikä käyttämälleni kaiutintyypille on hyvä. Takamonitoroinninkin sain työtason vuoksi hieman kauemmas kuuntelupisteestä. Kaiuttimet sijaitsevat 45-asteen kulmassa kuuntelupisteen takana. Takaseinän akustointiin käytin niinikään Ecophonia koko seinän mitalta. Etu- ja takaseinän akustointi on 60 cm korkeaa ja lattialla on paksu karvalankamatto. Bassokaiutin on keskellä huonetta olevan monitorointipisteen vierellä matalien taajuuksien seisovien aaltojen ehkäisemiseksi. Ecophon-levy on piirretty vihreällä ja kaiuttimet punaisella. Etukaiuttimet. Takakaiuttimet Vielä hieman vaiheessa Tekemättä on vielä keittiönkaapistojen vaimennus. Niistä ei tule ensiheijastumia, mutta kaikua vähän turhan reippaasti. Ajattelin päällystää kaappien ovet jollain pehmeällä, mutta helposti pyyhittävällä materiaalilla. Lisäksi toisen sivuseinän akustointi ja ikkunan verhot puuttuvat. Kaikki nämä aiheuttavat vääristymää, jota ei monitorointistudiossa haluta. Äänitetestejä Ajoin äänitestejä, joista selviää korostumat, ensiheijastukset ja kaiut. Kun akustointi on mielestäni valmis, vertailen niitä sitten tähän ”puolivalmiiseen”. Testit on äänitetty Sennheiserin MHK-sarjan mikrofoneilla, joiden herkkyysalue on hyvin tasainen, eli äänen ja tallennuksen pitäisi aivan matalimpia alueita lukuunottamatta vastata aika hyvin toisiaan. Korostumat Yllä on tietokoneen luoma ääni, vasemmalla matalat, keskellä puhetaajuuksien keskiäänet ja oikealla korkealla soivat 2-10 kHz äänet. Täysin vaimennetussa...

Jussi Sepän ”Lintujen äänet”

Lintujen äänet Taskukirja lintujen lajin määräämiseksi laulusta ja kutsuäänistä tekijän kuvittamana Jussi Seppä WSOY 2. painos 1945 Antikvariaateista ja kirjastojen poistomyynneistä tekee joskus todellisia löytöjä. Viimeksi löysin hyväkuntoisen Svenssonin (varpuslintujen tunnistamiseen) kahdella eurolla. Pari vuotta sitten löytyi lintujen äänistä kiinnostuneelle varsinainen löytö, Jussi Sepän ”Lintujen äänet”. Sen esipuheen ovat kirjoittaneet kustantajan edustajat, jääkärimajuri Heikki Kekoni sekä filosofian tohtori Einar Fieandt. He toivovat kirjan saavan ”ansaitun huomion ja mielenkiinnon osakseen nuorison ja luonnonystäväin keskuudessa”. Jussi Sepän rehevä ja adjektiivirikas kirjoitustyyli on täydellinen vastakohda nykyaikaisen määrityskirjallisuuden tekstille, josta on poistettu tilan ja kiireisen lukijan ajan säästämiseksi jopa kaikki verbit. Sepän leppoisa vanha suomenkieli kuulostaa nykylukijan korvaan toisinaan jopa tahattoman koomiselta. Otetaanpa esimerkki kiurusta: ”Leivonen – niin, me kaikki tiedämme mitä merkitsee se, kun leivo laulahtaa … Tärkeätä vain on, että silmä vapaasti saa nähdä, miten kesäinen ”kotiseutu” yhtenä aukeamana pilviinkin erottautuu. Yhtä aukea kuin avaruus on yllä ja alla, yhtä aukean täytyy maakamarankin leivosen asuinpaikkana olla … Vapaana maan humusta, ilman kiintopistettä, puhtaassa, kirkkaassa ilmameressä helähtää se niin ihanalta, että se tuskin koskaan voi häipyä mielestä kaipausta jättämättä … Leivosen laulu on runoilijan kuvakieltä kesästä, kukista ja auringosta.” Niin, yliampuvaako? Ehkä, mutta mutta… kieli ja konteksti huomioiden, veikkaan tuon tapaisen tekstin kolahtaneen kohdeyleisöön, kolkytluvun varhaisnuoriin. Tekstin äkillisestä yliampuvuudesta ei kannata säikähtää. Jussi Seppä on oikeasti ensimmäisiä ”nykyaikaisia” lintuharrastajia. Hän katsoi ja kuunteli lintuja, ei yksinomaan ampunut tai keräillyt munia. Hän opastaa nuoria esipuheessaan: ”On eräs keino, jonka avulla voi varsin mielenkiintoisella tavalla lähestyä lintumaailmaa ja joka amatööritutkijalle ja nuorisolle on hyvin sopiva ja kasvattava. Se keino on lintujen määrääminen laulusta y. m. biologisista tuntomerkeistä. Tämä havainto- ja tutkimistapa on omiaan aivan...

Olympus LS-100 käyttökokemuksia

Palasin juuri Marokosta. Tässä osoitteessa retken tunnelmia (vähän vielä kesken nyt 11.5.) http://megalintutournee.blogspot.com/ Käytin reissussa pelkästään Olympuksen tallenninta, eikä minulla ole mitään negatiivista sanottavaa laitteesta. Se vähentää tuskailua lentojen painorajoituksien kanssa todella paljon ja toimii silti pomminvarmasti ja pitkään sekä omalla akullaan että varsinkin 9000 mAh ulkoisella USB-akulla. ULkoinen akku kulkee vyölaukun ulommassa, tallennin sisemmässä taskussa ja laukun remmeistä roikkuu turre MS-äänityksen kanssa. Tarkempaan lajiääneen käytin Telingaa ja vaihdoin M-kanavaan peilitallennuksen ajaksi vain tämän piuhan. LS-100 soittopuoli mättää Ainoa miinuspuoli oli laitteen soittotoiminto. Laitteen player ei pysty toistamaan 44 kHz/16-bittistä ääntä järkevästi, vaan hidastaa ja pätki äänen säröille. Meinasin jo saada sydänslaagin, kun luulin hetken ajan retken kaikkien siihen astisten äänitteiden korruptoituneen. Laitteen kautta monitorointi onnistuu kuitenkin ihan normaalisti, joten siitä kyllä kuulee, mitä menee sisälle. Jatkuvan äänityksen taktiikka Taktiikkana Marokossa oli pitää äänitys päällä koko ajan, kun on ulkona. Siltikään en 10 vuorokaudessa onnistunut täyttämään edes yhtä 16 Gb korttia. Bonuksena talteen tuli kaikki lintujen havainnoinnissa sattuneet kiihkeät höpinät. Aito ja kiihkeä keskustelu kuulostaa hurjan hienolta verrattuna järjestettyyn haastatteluun 🙂 Laitteen omat mikit Testasin laitteen omia mikrofoneja pitkässä äänityksessä kotiin palattuani. Mielestäni ne ovat vallan mainiot. Puhtaalta ja luonnolliselta kuulostavia lajiäänitteitä kivalla stereokuvalla tuli vaikka kuinka.          ...

Olympus LS-100 testissä

Hommasin viimein kevyen aina mukana kulkevan tallentimen. Pitkään pohdin, mikä nykyisistä kuuleman mukaan varsin laadukkaista tallentimista sopisi käyttööni. Malleja on hirveä määrä ja suurin osa niistä on suunniteltu sanomalehtitoimittajien (ja parhaat radiotoimittajien) avuksi ja lähinnä sanelimiksi. Kansainvälisellä luontoäänittäjien postituslistalla ryhtyi vilahtelemaan Olympuksen uusin tallennin LS-100. Luin speksit ja huomasin, että tässä se kaipaamani tallennin on. Siinä on: Lennossa vaihdettava akku ja muutoinkin kestävä oma akku. Mahdollisuus USB-akun käyttöön (mahdollistaa pitkät äänitykset) Riittävän laadukkaat omat mikit Kaukosäädin (jota jäin myymästäni Fostexista kaipaamaan) Tietenkin ne XLR-sisääntulot Laadukkaaksi kehuttu elektroniikka Vain muutama sata grammaa painoa Sitten tietenkin epäilys ryhtyi kalvamaan elektroniikan laadun suhteen. Eihän näin pieniin bokseihin laatuelektroniikkaa uhrata. Hinta oli kuitenkin ihan asiallinen, eli 470 €, joka puhuu laatutyön puolesta. Muut pikkutallentimet lähtevät hintaan 80-300. Luottaen postilistan positiivisiin kommentteihin rohkaistuin tilaamaan laitteen. Laitoin sen juuri testiin, joka kertoo melko hyvin, tallentimen laadun. Vertailulaitteina ovat Tascamin HD-P2 ja Edirolin R-44. Vasemmalla Tascam, keskellä Edirol ja oikealla Olympus LS-100. Äänitteet on normalisoitu -12 dBa, eli niiden pitäisi olla identtiset. Kaikki äänitteet ovat 44 kHz/16 bit. Käytössä sama mikrofoni, sama taustaääni (äänitteiden oton väliä alle 30 s) Kuten huomaatte on Tascamissa kohinaa on vähiten, Olympuksessa hieman enemmän ja yllättäen Edirolissa eniten. Jos siis mietitte, ostaisiko Thomannilta 4-kanavaisen Edirolin hintaan 820 vaiko 840 hintaisen 2-kanavaisen Tascamin tai halpislaitteelta näyttävän Olympus LS-100:n tässä voi olla jotain vinkkiä...

Äänitteiden miksaus Audacityssä

Miksaus Audacityllä Kehittyneissä äänenkäsittelyohjelmissa yli- ja alipäästösuodatuksia, kohinanpoistoa ja montaa muuta äänen käsittelyssä usein tarvittavaa ominaisuutta ohjataan erillisestä paletista. Näissä ominaisuus otetaan käyttöön ja monitoroidessa päätetään, paljonko vaikkapa matalien taajuuksien poistoa otetaan mukaan. Olen käyttänyt Audacityn miksausominaisuuksia käytännössä täysin vastaavaan toimintoon, joka ei tosin näytä yhtä hienolta, mutta toimii täysin samalla tavoin. Tässä on ohjeita kanavien miksaamiseen. 1)      Tuo äänite Audacityyn. 2)      Älä koske alkuperäiseen äänitteeseen lainkaan, vaan kopioi se uudeksi raidaksi. Näin voit aina säätää muokattuja raitoja (muissa äänenkäsittelyohjelmassa ominaisuuksia) enemmän tai vähemmän pois tai päälle särkemättä alkuperäistä. Nimeä raidat heti niiden sisällön mukaan. Kuvassa ylin raita on nimeltään ”Originaali” ja raita, josta matalat taajuudet poistetaan on nimeltään ”Alipäästö”. 3)      Tee ensimmäiselle kopiolle alipäästösuodatus (napsauta muokattavaa raitaa). Valitse Efekti/Taajuuskorjaus. Kuvassa tehdään rankka matalien taajuuksien poisto etualan laulajan mukaan. Korkealla taajuudella laulavan siepon alimmat äänet ovat 3 kHz kohdalla ja tästä alaspäin vaimennetaan -3 dBa. Alle 300 Hz taajuudet voi huoletta poistaa tästä raidasta kokonaan. Tätä kannattaa toistaa, kunnes turhat taajuudet ovat vaimentuneet riittävästi. Yhtä suodatinta voi toistaa painamalla näppäimistöstä Ctrl+R. 4)      Tee suodatin, joka korostaa edustan laulajaa. Kopioi taas alkuperäinen raita uudeksi raidaksi ja anna sille nimeksi ”Kohinanpoisto”. Valitse raidasta edustan laulajasta poikkeava taustaääni (lyhyt pätkä vaikkapa säkeiden välistä) ja valitse Efekti/Kohinanpoisto. 5)      Kohinaa ei saa poistaa koskaan liikaa, eikä missään tapauksessa paljon kerrallaan. Ääni hajoaa liian suurilla parametrinarvoilla. Suosittelen käyttämään kuvassa näkyviä arvoja. 6)      Aktivoi nyt kokonaan ”Kohinanpoisto”-raita ja toista Ctrl-R niin monta kertaa, että taustan kohina katoaa. 7)      Jokaisen raidan äänenvoimakkuutta voi säätää. Monitoroi äänitettä ja säädä eri raitojen äänenvoimakkuuksia, kunnes löydät mielestäsi parhaalta kuulostavan. Vertaa aina alkuperäiseen äänitteeseen, joka todennäköisimmin kuulostaa luonnollisimmalta. Kun miellyttävät tasot...

Talven ääniä Thaimaasta

Äänityksien osalta talvi on Suomessa varsin kuollutta aikaa, muutama tintti pihahtaa siellä täällä. Vaikka pöllöjen soidinta, maakotkan soidinta tai vaikka karoja voikin äänitellä joulu-tammikuussa, ovat aiheet varsin vähissä. Pitkään suunniteltu perheloma Thaimaahan toteutui viimeinkin tänä vuonna, kun lakisääteisetkin vapaapäivät joulun tienoilla sattuivat paremmin kuin hyvin. 21.12. lensimme etelän lämpöön ja palailimme sieltä 4.1. Lomamatka vaimon kanssa ei ollut varsinainen linturetki, joten otin tämän ensimmäisen kosketuksen Kaakkois-Aasian linnustoon enempi hiljattaisen tutustumisen kannalta. Osan lajeista tunsin jo Nepalin matkalta entuudestaan, mutta paljon uuttakin oli luvassa. Äänityslaitteet, kamera, kiikari ja kaukoputki olivat mukana, joskin viimeksimainittua taisi tulla käytettyä kerran. Ihan kuljetusteknisistä syistä valitsin mikrofoneiksi Senkun MKH60 ja 30, eli viimeisen vuoden aikana paljon käytetyn MS-systeemin. Nopparat Tharan kansallispuistossa iltahämärissä kehrääjiä etsimässä. Tässä Tarsigerissa olevia äänitteitäni Thaimaasta. Keltatiheikkötimali Viirukorvabulbuli Siperianlepinkäinen Kookosmedestäjä Mustaotsaseppä Mustahuppubulbuli Veriselkäkukastaja Mustavyömonarkki Ruhtinaskalastaja Mustahuppubulbuli Vaaleaseeprakyyhky Taigauunilintu Rastasviidakkotimali Mandariinikukastaja Mandariinikukastaja Oliivimedestäjä Oliivimedestäjä Aasiankukaali Mustakurkkuräätäli (tai Räätäli) Pihamaina Jora Jora...