+358504010824 tero.linjama@gmail.com

Pienten uunilintujen äänet Pohjois-Thaimaan vuorilla

Pienet uunilintulajit Pohjois-Thaimaan vuorilla

Ennen Thaimaan matkaa joulukuussa 2011, kuuntelin uunilintujen kutsuääniä xeno-cantosta sekä lintulevyiltä. Pikainen tutustuminen aineistoihin osoitti tunnetulta lintulevyltä yhden virhemäärityksen. Lisäksi kutsuäänet kuulostivat pelottavan samankaltaisilta. Kun perehdyin lajistoon paikan päällä, totesin erityisesti vuorien lakialueen lajiston, joka poikkeaa alempana rinteillä olevista lajeista, olevan varsin vaikeasti tunnistettavaa.

Jutun pienet uunilinnut pesivät Pohjois-Thaimaan vuorilla, kosteissa rinnemetsissä sekä vuorien lailla.

Kun olen nyt purkanut 6 viikon aikana kertyneitä äänitteitä hurjan määrän, olen edelleen varsin ymmällä. Tästä hämmennyksestä johtuen päätin kirjoittaa tämän lyhyeksi aiotun, mutta pitkäksi venähtäneen selvityksen vuorien huippujen pienten phylloscopuslajien kutsuäänistä, sekä osittain myös lauluista.

Pikainen yhteenveto alueen Phylloscopuslajeista

Kolmella vuoristoseudulla, joissa säännöllisesti retkeillään, Doi Intanonilla, Doi AngKhangilla sekä Doi Chiang Daossa, elää useita pieniä, siipijuovallisia uunilintulajeja.

Näistä kolme, P.davisoni (Davisoni’s White-tailed Leaf Warbler), P.maculipennis (Ashy-throated Warbler) sekä P.reguloides (Blyth’s Leaf Warbler) myös pesivät alueella ja ovat periaatteessa aina havaittavissa. Kaikkien pesimäalueet sijaitsevat korkealla vuoristossa, yleensä vuorien huippujen kosteissa metsiköissä tai rinteillä. Keskityn jutussani näihin lajeihin. Ennen retkeä opettelin nimenomaan näiden lajien kutsuääniä ja lauluja, koska joulukuussa niiden pesimäaika lähestyy jo ja oletin niiden laulavan.

Davisonis White-tailed Warbler, P.davisoni on hyvin keltainen pieni, siipijuovallinen uunilintu.

Ashy-throated Warbler, P.maculipennis, on harmaapäinen pieni uunilintu, jolla on siipijuova.

Blyth’s Leaf Warbler, P.reguloides on vaaleavatsainen siipijuovallinen uunilintu. Kuvan lintua ei ole määritetty. Se saattaa olla myös vaalea davisoni.

Kolmen pesimälajin lisäksi alueella talvehtii vuorien huipuilla myös P.pulcher (Buff-barred Warbler) sekä alempana rinteillä P.inornatus (Yellow-browed Warbler, Taigauunilintu), P.humei mandellii (Hume’s Warbler, Kashmirinuunilintu) ja harvalukuisempana P.proregulus (Palla’s Leaf Warbler, Hippiäisuunilintu) sekä mahdollisesti myös Claudia’s Leaf Warbler Pclaudiae. Pulcheria en havainnut kertaakaan vuorien huipuilla, mutta mandellii-humeita kylläkin muutamia. Rotevampia uunilintujakaan en vuorien huipuilla havainnut, vaikka kirjallisuuden mukaan etenkin idänuunilintuun siellä voisi kyllä törmätä.

Muut lintukirjoissa pohjoisessa tavatuksi kuvatut pienet uunilintulajit P.chloronotus (Lemon-rumped Warbler), P.sichuanensis (Chinese Leaf Warbler) ja P.cantator (Yellow-vented Warbler) ovat ilmeisesti vain satunnaisia tai ainakaan niitä ei ole ilmoitettu havaitun retkiraporteissa tai thaibirding.com-sivustoilla.

Edellisten lajien lisäksi alueella talvehtii myös kolme muuta siipijuovallista, hieman rotevampaa Phylloscopusta, joista idänuunilinturyhmän lajien äänet muistuttavat jossain määrin ainakin mandellii-alalajin humeita. Nämä ovat P.trochiloides (Greenish Warbler, Idänuunilintu), P.plumbeitarsus (Two-Barred Warbler, Burjatianuunilintu) sekä P.tenellipes (Pale-legged Warbler). Tenellipeksen ääntä ei voi sekoittaa muihin alueen uunilintuihin.

Pesivien pienten lajien äänet ”Birds of Thailand” -kirjassa

Lähteenä on Craig Robsonin ”Birds of Thailand”. Robson on itse aktiivinen äänittäjä, jonka tuotoksia on runsaasti tarjolla mm. xeno-cantossa. Hän on analysoinut ja kuvannut mielestäni varsin onnistuneesti lajien ääniä kirjaansa.

P.davisoni (Davisoni’s White-tailed Leaf Warbler)

Laulu on hyvin kirkas. Nopeampi, epäselvempi ja artikuloimatompi kuin reguloidesilla. Laulu on kuvattu: joko samankaltaisempana toistuva
”itsi-itsi-tshee-vi itsi-itsi-tshee-vi itsi-itsi-tshee-vi…” Tai säkeet vaihdellen
”siitsivii-tis-siitsivii-tis siitsivii-tisseeetsivii-tis…” ym.

Kutsuääni on nopea, korkealla soiva ”ti.tsii-vi”, jossa ensimmäinen ja toinen nuotti ovat painokkaammat. Toinen kutsuääni hitaampi ”vit-tsii”.

P.reguloides (Blyth’s Leaf Warbler)

Laulu on huolellisesti rytmitetty voimakas ja aaltoileva (nouseva ja laskeva). Säkeet vaihtelevat: ”vit tissa-tissa-tissa vit tevi-tevi-tevi-vit tsevi-tsevi-tsevi…”
joskus sman tapaisena toistuva: ”vit-tsui vit-tsui vit-tsui…”, ”tsi-tivsi tsi-tivsi tsi-tivsi…”, ”vit-si vit-si vit-si-vit”

Kutsuääni korkealla soiva ”pit-tsii” ja ”pit-tsii vi.tsit”, jossa ensimmäinen nuotti on painokas.

P.maculipennis (Ashy-throated Warbler)

Laulu muistuttaa davisonia, mutta säkeet ovat lyhyempiä ja sisältävät ”sviitsuu”, ”sviiti” tavuja.
Kutsuääni on ohut, terävä ja korkealla soiva ”tsip” tai ”tsit”.

Pienten uunilintujen äänet HBW:ssä

Handbook of the Birds of the World (HBW), Hoyo ym. on järkyttävä lintutiedon, valokuvaustaidon, kirjoitustaidon, tieteellisen tutkimuksen ja kauniiden maalausten aarreaitta. Se sisältää 16 kpl lähes tuhatsivuista reilun A4:n kokoista tietojärkälettä. Kirja on tunnettu myös hyvistä ja asiantuntevista äänien kuvauksista. Tämä raamattu sanoo seuraavasti:

P.MACULIPENNIS (ASHY-THROATED WARBLER)

Laulu vihellysten sarja kauniita säkeitä kaikki saman sävyisiä ” ti-tvii-ti vii-ti vii-ti”, muistuttaa davisonia. Myös hitaampi ”vhii-tiiv vhii-tiiv”. Kutsuääni terävä ja korkea ”tit”, ”zip”, ”swit” tai ”zit”, joka usein toistuu tiheään ja muistuttaa hieman hippiäisuunilinnun kutsua.

P.REGULOIDES (BLYTH’S LEAF WARBLER)

Kutsuääni on tiheään toistuva kaksitavuinen ”pit-tsa” tai ”pit-tsii” tai kolmitavuinen ”pit-tsii-a” tai ”tiss-uu-it” Laulu, jota kuullaan maaliskuun puolivälistä syksyyn (ei siis talvella) on vaihteleva laajennus kutsuääniä ”pit-tsiv-ii pit-tsiv-ii pit-tsiv-ii” tai ”tsit… vhir-tsii-tii, vhii-tsii-ti-vhii”, myös ”tsi-ti tsi-ti tsi-ti tsi-ti pit-tsiv pit-tsiv”.

P.DAVISONI (DAVISONI’S WHITE-TAILED LEAF WARBLER)

Kutsuääni yksittäinen ”pitsiu”,  ”vit-tsii” tai ”pitsitsui”, hyvin samanlainen kuin reguloidesilla. Laulu yksittäinen korkealla soiva kutsuääni jatkettuna versiona, kuten ”tit-sui-titsui-titsui” tai ”sii-tsii.-vii sii-tsii-vii sii-tsii-vii”, muistuttaa maculipennistä ja reguloidesia mutta äänet metallisempia ja epäselviä. Molemmat, kutsuääni ja laulu, muituttavat hyvin paljon myös. P.hainanusta (jota Thaimaassa ei tavata).

Pesivien lajien äänet xeno-cantossa ja erot kirjallisuuteen

Xeno-cantossa, laajassa Internetin äänitearkistossa on varsin hyvä sisäinen kontrolli. Väärät tai epävarmat äänitykset kyseenalaistetaan nopeasti. Asiantuntemusta siellä riittää. Lajimäärityksien suhteen voi tuon palvelun suhteen olla melko varma.

P.davisoni (4 äänitettä)

Äänitteet ovat Kiinasta ja Thaimaasta ja ovat kaikki lauluja (Frank Lambert ja Thomas Donegan)
”tslyivit.sii-tslyivit.sii tslyivit.sii-tslyivit.sii”
”slitsivyii-slitsivyii … slitsivyii-slitsivyii”
”tslyt.vit.sii-tslyt.vit-sii tslyt.vit.sii-tslyt.vit-sii”
”tsli.vuii-tsli.vuii-tsli.vuii”
”vyst.lii-vyst.lii-vyst.lii”
Säe on jankkaava, melko rauhallinen, korkealla soiva. Yksi yksilö vaihtaa 2-3 kertaa toistuvaa säettä. Jokaisessa säkeessä on kaksi tavua, joissa ensimmäinen tavu on painokas. Säkeet ovat artikuloituja, toistuvat samanlaisina aina muutaman kerran. Äänien korkeuserot melko selvät.

Eroa säkeen tempolla, selvyydellä tai äänien korkeusvaihteluilla ei ole reguloidesiin! Siis toisin kuin Robsonin kirjassa sanotaan. Säkeet ovat keskimäärin lyhyempiä, mutta päällekkäisyyttä on runsaasti reguloidesin kanssa. Näytteitä on todella vähän, eikä omista äänityksistäkään löydy yhtä 100% varmaa näytettä enempää.

P.reguloides (23 äänitettä)

Äänitteitä Thaimaasta, Intiasta, Vietnamista, Kambotsasta, Bhutanista sekä Kiinasta (Bram ter Keurs, David Edwards, Frank Lambert, Craic Robson ym.).

Laulu: ”tslyivit.sit.syy-tslyivit.si … tslyivit.sit.syy-tslyivit.si”,
”ty-tslivit.sy-tslivit.sy-tslivit.si … ty-tslivit.sy-tslivit.sy-tslivit.si”
Säkeet melko rauhallisia, pitkiä, selkeitä ja toistuvat samankaltaisina pitkään. Päällekkäisyyttä lyhyttavuisimpien säkeiden kanssa davisoniin. Vain kaikkein pisimmät ovat selvästi reguloides-tyyppisiä.

Kutsu napakka yleensä 3-osainen ”pt-tse-slyi”, ”pi.tlyt-svyi”, joskus pelkkä, kuiva ”pt” tai lyhyt ”pt-slyi”.

P.maculipennis (16 äänitettä)

Äänitteet Vietnamista, Myanmarista, Kiinasta, Bhutanista ja Intiasta. Näistä 11 on laulunäytteitä ja kuudessa on kutsuääniäkin. Murteiden vuoksi olen verrannut vain Kiinan, Myanmarin ja Vietnamin äänitteitä (Nick Athanas, Frank Lambert, David Edwards, Craig Robson).

”Vitsit.tse.vyi vitsit.tse.vyi…”.

Toistaa säettä pitkään ja varioi äänitteillä jonkun verran sekä lisää säkeiden väliin yksittäisiä ”vyi”-tavuja.
”vit.tsipi.sit.vyi … sit.tsipi.syi … vyt.tsipy.sit.vyi”

Melko huonosti artikuloitu. Säkeen äänet vaihtelevat korkeudeltaan melko vähän.
”tsiy.vyt.tsi … tsi.vi.tsi.vyi … tsit.si.vy.si”, joskus tasaisempi, tiaismainen ”tsi.vy-tsi.vy tsi.vy-tsi.vy…” useita säkeita.

Kutsuääni voimakas, hieman nouseva, lyhyt ”sip”, ”vsip”

Omat äänitteet

Huomasin jo maastossa, että useat siellä kuulut äänet eivät sopineet xeno-canton äänitteisiin saati kirjallisuuteen. Onneksi äänityslaitteet on keksitty! Itselleni oli yllätys, kuinka helposti tyypillinen maculipennis tai davisoni oli tunnistettavissa maastossa. Ashy-throated (maculipennis) oli parhaimmillaan kuin Canary Flycatcher, harmaine kurkkuineen. White-tailed (davisoni) taas oli voimakkaan keltakurkkuinen. Valitettavasti aika iso osa oli kuitenkin vaaleakurkkuisia, joista osa oli varmastikin Blyth’seja, jotkut taas kahta edellämainittua lajia.

Tässä muutama analysoitu äänite:

P.davisoni

Tilanne, jossa laulava lintu on nähty ääntelevän.
”tslyi.vit.syy-tslyi.vit.syy … tslyi.vit.syy-tslyi.vit.syy …”, toistaa melko selvästi artikuloitua säettä, jossa kahden tavun-ryhmiä.

Kutsuääni, moniosainen, yhteenlausuttu ”tsli.ve.vyyi”, jossa kaksi ensimmäistä ääntä ovat painokkaimmat. Loppu nouseva.

White-tailed Warbler, P.davisoni, laulu, 17.12.2011, Doi Inthanon, Thaimaa (Tero Linjama)

White-tailed Warbler, P.davisoni, kutsu, 17.12.2011, Doi Inthanon, Thaimaa (Tero Linjama)

P.maculipennis

Tässä on P.maculipenniksen äänite videonauhalta, josta laji on helposti tunnistettavissa. Kutsuääni kolmiosainen, loppuun laskeva, hyvin korkea ja tiaismaisen korkea ”vsip-ty-viiy”.

Yksittäinen ”vsip”-kutsu on kirkas, iskevä, nouseva.

Ashy-throated Warbler, P.maculipennis, kutsu, 16.12.2011, Doi Inthanon, Thaimaa (Tero Linjama)

 

Yhteenveto

Laulu

Laulut ovat kaikilla kolmella lajilla varsin samankaltaiset. Näistä maculipennis on helpointa tunnistaa laulun huonon artikulaation, sävelkorkeuden tasaisuuden ja muuntelevuuden takia.
Pisimpiä, selkeästi tavutettuja säkeitä laulavat, joissa on hieman metallisempi sävy, ovat mitä todennäköisimmin reguloideksia ja lyhyitä soinnukkaampia säkeitä jankkaavat davisoneja. Kaksi viimeksi mainittua ovat erittäin haasteellisia tunnistettavia laulusta. Lisäksi lajit muistuttavat myös ulkoisesti toisiaan hyvin paljon.

Kutsuäänet

Kuten kaikilla uunilinnuilla, ovat kutsuäänet tämänkin kompleksin lajien helpoin tunnistusperuste. Kaikilla lajeilla on kolmiosainen (joskus kaksi- tai neliosainen) kutsuääni, joilla kaksi ensimmäistä osaa ovat painokkaat.

Davisonin ja reguloideksen kutsuääni nousee loppua kohden, maculipenniksen laskee. Davisonin kutsuääni alkaa heleällä ”tsli”-äänellä, reguloideksella kuivalla ”pt”- tai hieman sointuvammalla ”pit”-äänellä ja maculipenniksellä nousevalla ja iskevällä ”vsip”-äänellä.

Kaikki lajit käyttävät yksittäisenä äänenä kutsuäänen ensimmäistä tavua.

Lopuksi suuret kiitokset Antero Lindholmille, joka kommentoi ja täydensi juttua.

Submit a Comment