+358504010824 tero.linjama@gmail.com

Pulmunen (Plectrophenax nivalis)

Pulmunen (Plectrophenax nivalis)
Mustavalkoinen, keskikokoinen maassa viihtyvä pikkulintu. Selkä ja siipi ovat mustat laajoin valkoisin kuvioin. Vatsa ja pää ovat valkoiset.

Pulmunen on arktisten alueiden laji, joka elää tunturipaljakoilla, mielellään louhikkoisilla alueilla. Laji on kaikkialle pohjoisille alueille levinnyt ja yksi maailman pohjoisimpana pesivistä varpuslinnuista. Se pesii myös Grönlannissa ja Huippuvuorilla. Pulmunen on pitkänmatkan muuttolintu, joka talvehtii Itä-Euroopassa sekä Atlantin rannikoilla. Pohjois-Euroopassa pulmusia talvehtii säännöllisimmin vain aivan eteläisimmän Ruotsin rannikoilla.

 

928

Esiintyminen Suomessa keskimäärin

928_pleniv_al2l_N-E

Levinneisyys Pohjois-Euroopassa

Äänityypit

Napsauta äänityyppi auki otsikosta.

Laulu

Pulmusen säe on rauhallinen, samanlaisena toistuva säe, kuin peipon ja lapinsirkun sekoitus, jossa on väräjävä osuus ja sointuva osuus ”tdrr tei-didyy”, ”tii-drrr-tii tii-dridyy”, ”trr-dyy tei-didyy” tms. Lapinsirkun rytmikäs säe on rauhallisempi, sointuvampi, muuntelevampi ja siinä on suuremmat äänen korkeuden vaihtelut. Lapinsirkulla ei myöskään ole pulmusmaisen kovia sorahtavia ääniä.

Analyysi

Säe, yksinkertainen, 2-3 säveltä. Soi keskikorkeuksilla 4500-2000 Hz. Säkeessä 2-5 samaa toistavaa aihetta. Kesto 1,5-1,9 s. Säkeiden toistoväli normaalissa tai kiivaassa laulussa harva, noin 8 s. Harmoniset, melko selvät noin 7000 Hz kohdalla. Säe kirkas, selkeä ja melko täyteläinen.

Kuulostaa

Lapinsirkku – Laulu

Äänite

Näyte on äänitetty Suomessa Utsjoella Karigasniemen Ailigaksella 5.6.2012. Edirol R-44 tallentimella, Mikrofoneina Sennheiser MKH80 ja MKH60. Äänessä on sama yksilö kuin kuvassa.

 

Untitled-3

tiy-kutsu

Pulmusen tyypillisin ja kuuluvin lentoääni on kirkas, aina yksittäin ja rauhalliseen tempoon esitetty ”tiy”. Ääni muistuttaa paljon lapinsirkun helähtävämpää ”t-liy”-ääntä. Sävelkorkeus ja sävykin on sama. Myös jotkut pajusirkut pitävät lennossa huonosti äännettyä ”t(s)iy”-ääntä, joka saattaa kuulostaa hyvinkin pulmusmaiselta, mutta on yleensä selvästi korkeammalla soiva.

Analyysi

Lyhyt (0,3 s), laskeva (5000 > 2500 Hz), ei vahvoja harmonisia, eli ei täyteläinen.

Kuulostaa

Lapinsirkku – tsiu-kutsu, pajusirkku – tiy-kutsu

Äänite

Näyte on äänitetty Suomessa Petäjävedellä 18.3.2008. Tascamin HD-P2 tallentimella, Mikrofoneina Sennheiser MKH80 ja MKH60.

 

Pulmunen tiy-kutsu

tititi-kutsu

Töyhtötiaisen laulunsäettä muistuttavaa ”tititi”-kutsu, jota kuullaan erityisesti muuttolennossa olevilta linnuilta. Muistuttaa paljon myös lapinsirkun ”dididi”-kutsua, mutta on hieman matalampi ja epäselvemmin äännetty.

Analyysi

Lyhyt, 2-5-osainen (usein 4-osainen) melko matalalla soiva ja täyteläinen. Pää-äänes 3100 Hz, harmoniset 6800 Hz. Lyhyt (0,2-o,4 s), ei kovin kuuluva. Yksittäisten äänien väli 0,05 s. Äänet tasaisia, kesto noin 0,05 s.

Kuulostaa

Viherpeippo – Kutsuääni, Lapinsirkku – tytyty-kutsu

Äänite

Näyte on äänitetty Suomessa Petäjävedellä 18.3.2008. Tascamin HD-P2 tallentimella, Mikrofoneina Sennheiser MKH80 ja MKH60.

 

Untitled-2

reeh-kutsu

Pulmusen varoitusluontoinen ääni on lajin muihin ääniin nähden outo, hyvin karhea, venytetty, nouseva ”reeh” tai ”reeih”, kuin hiljainen närhen ääni.

Kuulostaa

Keltasirkku


Copyright: kuvat – Tero Linjama, äänitteet – Tero Linjama, grafiikat – Tero Linjama, teksti – Tero Linjama. Sivun sisällön tai sen osien julkaiseminen muissa lähteissä on kielletty.

 

Submit a Comment