+358504010824 tero.linjama@gmail.com

Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula)

Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula)
Harmaaselkäinen, mustapäinen, jykevänokkainen ja räikeän punavatsainen rotevahko pikkulintu, jonka mustalla siivellä on valkoinen alue ja jonka yläperä on valkoinen. 

Punatulkku on havu- ja sekametsien sekä Keski-Euroopassa monin paikoin myös puistojen paikkalintu. Levinneisyysalue rajoittuu männyn levinneisyyteen, eikä punatulkkuja tavata tuntureilla tai tundralla. Itäisimmät punatulkut ovat selväpiirteisimpiä muuttolintuja ja näitä vaeltaa länteen ja etelään. Talvella tulkkuja nähdään myös Välimeren ympäristössä.

 

889

Esiintyminen Suomessa keskimäärin

889_pyrpyr_all2_N-E

Levinneisyys Pohjois-Euroopassa

Äänityypit

Napsauta äänityyppi auki otsikosta.

Laulu

Punatulkun laulu on rauhallista viheltävien kutsuäänten toistoa. Vain taviokuurnan pehmeän viheltävät säkeet voivat kauempaa kuulostaa hieman punatulkkumaiselta. Laulussa tulkku jää usein venyttämään pitkiksi ajoiksi sointuviin ääniin. Vain läheltä kuuluu varsinainen jokeltava laulu, joka sisältää hyvinkin monipuolista ääntä.

Analyysi

Lyhyitä selkeitä, tasaisia, hieman nousevia tai laskevia pehmeitä vihellyksiä, leikkitorvimaisia nasaaleja ja näppäileviä ääniä. Kaikkien äänten perustaajuus on melko matalalla soiva 1900 – 2500 Hz. Selkeässä reviirilaulussa toistaa yleensä 2-3 ääntä rauhalliseen tahtiin toistellen. Vihellyksissä ei ole harmonisia, mutta nasaaleissa hyvin selvät ja voimakkaat. Äänien kesto noin 0,3 s ja äänien väli vaihtelee 0,5-1,5 s.

Kuulostaa

Jutustelevaa laulua on vaikea sekoittaa muihin alueen lajeihin.

Äänite

Näyte on taltioitu Laukaassa 24.3.2010, ruokintapaikan läheisyydessä vain muutaman metrin etäisyydeltä. Tascam HD-P2 – Sennheiser ME62 K6 kanta, paikalleen jätetyllä tallentimella

 

Untitled-2

fjy-kutsu

Punatulkun tutuin ääni on yksinkertainen, kaunis ja pehmeä ”fjy”-vihellys. Äänen voi sekoittaa vain varpuspöllöön, jonka ääni on kuitenkin paljon suorempi ja matalampi, vaikka sävy onkin tulkkumainen.

Analyysi

Lyhyehkö, suoralta tai hieman laskevalta kuulostava pehmeä vihellys. Pää-ääneksen taajuus 2000 Hz, harmoniset selvät, etenkin ensimmäinen noin 2800 Hz harmoninen. Kesto 0,3 s. Toistuu lennossa 0,5-2 s välein.

Kuulostaa

Taviokuurna – lentoääni ja kutsuääni, varpuspöllö – soidin (etenkin naaras)

Äänite

Äänite on taltioitu 29.3.2008 Jyväskylän Sallaajärvellä pesimähabitaatissa, suojelumetsän laitamilla.

 

Untitled-1

tööt-kutsu

Itäisillä punatulkuilla on leikkitorven ääntä muistuttavia nasaaleja ja kovia ”tööt”-ääniä. Näitä Venäjältä tulevia lintuja vaeltaa Skandinaviaan säännöllisesti joka syksy.

Kuulostaa

Alueella ei tavata lajeja, joihin nasaalin lentoäänen voi sekoittaa. Vain eteläiset (Afrikka ja Lähi-Itä) aavikkotulkut pitävät tämän tyyppisiä ääniä.

Poikasäänet

Tulkun poikasäänet ovat ponnettomia ja lyhyitä ”fy”- ja ”fi”-ääniä. Muiden Pohjois-Euroopan lajien poikasäänet eivät ole yhtä pehmeitä ja viheltäviä.

Analyysi

Hieman lentoääntä korkeampia, tasaisia, nousevia tai laskevia sameita ja ponnettomia vihellyksiä 2500 – 3000 Hz taajuuksilla. Oletettavasti äänen korkeus vaihtelee aktiivisuuden mukaan. Ääni on lentoääntä lyhyempi 0,2 s ja toistuu reilun sekunnin välein. Äänessä ei ole selkeitä harmonisia.

Kuulostaa

Varpuspöllö – soidinääni

Äänite

Lentopoikaset ovat suuren kuusen sisäoksilla piilossa ja kerjäävät ruokaa emoilta. Äänite on taltioitu 1.7.2008 Laitilassa vanhassa sekametsässä. Edirol R-44 ja mikrofoneina Sennheiser MKH 60 ja MKH 30

Untitled-3

Copyright: kuvat – Tero Linjama, äänitteet – Tero Linjama, grafiikat – Tero Linjama, teksti – Tero Linjama. Sivun sisällön tai sen osien julkaiseminen muissa lähteissä on kielletty.

Submit a Comment