+358504010824 tero.linjama@gmail.com

Jussi Sepän ”Lintujen äänet”

Lintujen äänet Taskukirja lintujen lajin määräämiseksi laulusta ja kutsuäänistä tekijän kuvittamana Jussi Seppä WSOY 2. painos 1945 Antikvariaateista ja kirjastojen poistomyynneistä tekee joskus todellisia löytöjä. Viimeksi löysin hyväkuntoisen Svenssonin (varpuslintujen tunnistamiseen) kahdella eurolla. Pari vuotta sitten löytyi lintujen äänistä kiinnostuneelle varsinainen löytö, Jussi Sepän ”Lintujen äänet”. Sen esipuheen ovat kirjoittaneet kustantajan edustajat, jääkärimajuri Heikki Kekoni sekä filosofian tohtori Einar Fieandt. He toivovat kirjan saavan ”ansaitun huomion ja mielenkiinnon osakseen nuorison ja luonnonystäväin keskuudessa”. Jussi Sepän rehevä ja adjektiivirikas kirjoitustyyli on täydellinen vastakohda nykyaikaisen määrityskirjallisuuden tekstille, josta on poistettu tilan ja kiireisen lukijan ajan säästämiseksi jopa kaikki verbit. Sepän leppoisa vanha suomenkieli kuulostaa nykylukijan korvaan toisinaan jopa tahattoman koomiselta. Otetaanpa esimerkki kiurusta: ”Leivonen – niin, me kaikki tiedämme mitä merkitsee se, kun leivo laulahtaa … Tärkeätä vain on, että silmä vapaasti saa nähdä, miten kesäinen ”kotiseutu” yhtenä aukeamana pilviinkin erottautuu. Yhtä aukea kuin avaruus on yllä ja alla, yhtä aukean täytyy maakamarankin leivosen asuinpaikkana olla … Vapaana maan humusta, ilman kiintopistettä, puhtaassa, kirkkaassa ilmameressä helähtää se niin ihanalta, että se tuskin koskaan voi häipyä mielestä kaipausta jättämättä … Leivosen laulu on runoilijan kuvakieltä kesästä, kukista ja auringosta.” Niin, yliampuvaako? Ehkä, mutta mutta… kieli ja konteksti huomioiden, veikkaan tuon tapaisen tekstin kolahtaneen kohdeyleisöön, kolkytluvun varhaisnuoriin. Tekstin äkillisestä yliampuvuudesta ei kannata säikähtää. Jussi Seppä on oikeasti ensimmäisiä ”nykyaikaisia” lintuharrastajia. Hän katsoi ja kuunteli lintuja, ei yksinomaan ampunut tai keräillyt munia. Hän opastaa nuoria esipuheessaan: ”On eräs keino, jonka avulla voi varsin mielenkiintoisella tavalla lähestyä lintumaailmaa ja joka amatööritutkijalle ja nuorisolle on hyvin sopiva ja kasvattava. Se keino on lintujen määrääminen laulusta y. m. biologisista tuntomerkeistä. Tämä havainto- ja tutkimistapa on omiaan aivan...